Panama City oli aika pitkälti sellainen mitä olin kuvitellutkin. Aika pieni, mutta varakkaan oloinen Keski-amerikkalaiseksi pääkaupungiksi. Panaman kanava oli paljon pienempi mitä olin kuvitellut, mutta 2014 sinne pitäisi valmistua uusi ja mahtavampi kanava, josta suuretkin rahtialukset mahtuvat kulkemaan. Mielenkiintoinen seikka Panama Citystä oli se, että vain noin miljoonan asukkaan kaupungissa rakennettiin samaan aikaan useita kymmeniä pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjät saivat kaupungin silhuetin näyttämään lähinnä New Yorkin kokoiselta suurkaupungilta. Vaikea tajuta miksi niin montaa pilvenpiirtäjää rakennetaan samaan aikaan ja miten niihin riittää miljonäärejä asumaan niin pienessä kaupungissa. Panaman fyysisen aseman takia rakennuttavaksi voimaksi tulee mieleen lähinnä rahanpesu ja huumekauppa. Yritettiin taksikuskeilta kysellä vastauksia rakennusbuumiin, joka hallitsee kaupunkimaisemaa, mutta ei saatu juurikaan selvyyttä asiaan. Joten jos jollain on tietoa, niin valistakaa minuakin :)
Panama citystä jäi mieleen perus turistinähtävyyksien, hiostavan sään ja pilvenpiirtäjien lisäksi taksikuskit! Käytettiin Lauran kanssa paljon takseja sillä se oli tosi halpaa ja kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle, ettei kävelyäkään oikein voi harkita. Taksikuskeja tavattiinkin sitten ihan joka lähtöön. Otimme parina päivänä taksikuskin käyttöömme tuntitaksalla (12dollaria/h). Sama kuski kierrätti meitä katsomassa kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, jakoi infoa kaupungista ja mielipiteitään ihan kaikesta. Muun muassa mielipiteet tämän hetkisestä hallituksesta kävivät erittäin selviksi. Yksi kuskeista muun muassa kiipesi mukanamme Panaman kanavalle ja toimi samalla turistioppaana. Kuskeilla oli monesti joku kaveri tai vaimoke mukana autossa ajelemassa. Kerrankin astuimme keskelle tiukkaa perheriitaa.
Yksi asia mikä on jo San Josessa, mutta nyt erityisesti Panaman reissulla jäänyt mieltä kaivertamaan, on roskat. Niitä on kaikkialla: viidakon keskellä, meressä, ojissa, kaduilla, nurmikentillä..kaikkialla. Suomessa tuotamme varmasti henkilöä kohden ihan saman verran roskaa tai jopa enemmänkin mitä ihmiset täällä, mutta meilläpäin ne kuskataan näköpiiristä niin tehokkaasti, ettei niitä tarvitse sen koommin jäädä miettimään. Bocas del Torosin hostellin vessan seinässä oli pysäyttävä tietoisku: kaikki roska mitä saarilla tuotetaan päätyy lopulta mereen, koska saariryhmällä ei ole toimivaa roskahuoltoa eikä kaatopaikkaa. Asiakkaita pyydettiin miettimään mitä kaikkea heittää roskiin ja kierrättämään kaikki mahdollinen. Verkkokalvoillani kelluu jokin aika sitten näkemäni kuva jossa roskasta muodostuneet satojen hehtaarien kokoiset saaret kelluvat Atlantilla. Tällaisissa olosuhteissa jossa roskaa näkee ihan kokoajan ja kaikkialla, esimerkiksi Kiinan muovipussikielto kuulostaa paljon järkevämmältä mitä Suomesta käsin ajateltuna. On selvää, että tulevaisuudessa valtioiden tulee asettaa enemmän määräyksiä kulutusta rajaamaan, koska jos roskan tuottamisen määrä jatkuu samaan tahtiin, asumme kohta itsekin kaatopaikalla. Kulutus kun ei vähene pelkästään hyvällä tahdolla ja asialla alkaa tulla jo pikku hiljaa kiire.
Se saaraamisesta, maanantaina alkaa yliopisto ja odotan sitä innolla. Olen valinnut vain kolme kurssia, mutta tavoitteeni on sitten suoriutua niistä kunnialla.
Johannes tulee viikon päästä tiistaina ja on kuukauden. Tarkoituksena olisi nousta jopa Guatemalaan asti ja laskeutua sieltä takaisin Costa Ricaan. Saa nähdä onnistuuko. Nyt täytyy ryhtyä suunnittelmaan reittiä tarkemmin.
PS. Pahin torakkakokemus tähän mennessä: torakka kävelee ulos meikkilaukusta!
PPS. Ensimmäinen maanjäristyskokemukseni San Josessa, voimakkuus 4,4 Richterin asteikolla. Itse hieman säikähdin, mutta muut vain naureskelivat. Oli kuulema jo vähän odoteltukin. Tervetuloa Costa Ricaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti