Bocas del Toro, Panama

Nyt on aikaa hieman paivittaa blogia, koska ulkona sataa eika ole juuri muutakaan tekemista. Panaman reissua on kestanyt nyt kolme paivaa ja matka on ollut ikimuistoinen ja seikkailuita taynna. Tana aamuna kuitenkin herasin suru-uutiseen. Yhden meista, meksikolaisen Atenasin, poikaystava oli kuollut auto-onnettomuudessa toissapaivana Meksiko Cityssa. Koska elamme taalla aika informaatiopimennossa, Atenas sai tiedon vasta nyt. Itse menin nukkumaan juuri ennen tiedon saapumista, mutta muu porukka oli valvonut koko yon, surrut ja etsinyt Atenakselle lentoja mahdollisimman pian takaisin Meksikoon, etta han ehtisi poikaystavansa katolilaisiin hautajaisiin jotka pidetaan muutaman paivan sisalla kuolemasta. Jaime, Fernando ja Atenas lahtivat aamulla ensimmaisella bussilla kohti San Joseta, mina ja Laura jatkamme iltapaivalla matkaa Panama Cityyn. Saa on juuri sellainen mita tallaisena surullisena paivana vaan voi olla.

On aika erikoista etta tahan aikaan vudesta taalla sataa nain paljon ja sateesa johtuen meilla on ollut vahan lisaseikkailuita. Perjantaina kun meidan piti saapua San Josesta Bocas del Toroon, maantie oli poikki, koska joki oli huuhtonut patkan siita mukanaan. Bussi jatti meidat keskelle maantieta josta liftasimme parin muun turistin kanssa paikallisen lava-auton lavalle. Auto vei meidat tien katkeamiskohtaan josta otimme veneen joen yli ja jatkoimme joen toiselta puolen toisella bussilla. Tasta kaikesta piti tietysti maksaa ylimaarasta ja erityisesti meksikolaiset olivat aika nareissaan. No, joka tapauksessa paasimme rajalle ja siita haappuvaa puusiltaa pitkin yli Panaman puolelle. Panamasta otimme taas uuden bussin joka vei meidat satamaan ja sielta paasimme veneella El Colonin saarelle.

Saarirykelma on aika upea, pieni ja turvallisen oloinen. Taalla nayttaisi paikalliset seka surffituristit elelevan sulassa sovussa. Lauantaina otimme veneen viereiselle saarelle josta vaelsimme viidakon lapi pienelle, lahes autiolle rannalle. Viidakko sinansa oli aika huikea kokemus ja koska emme olleet varustautuneet mihinkaan vaellukseen, oli se myos aika rankka. Vaelluksen jalkeen paasimme kuitenkin aivan ihanalle, luonnontilassa olevalle rannalle. Nukahdettiin aurinkoon lahes saman tien.

Eilisen paivan vietimme delfiini/snorklausreissulla lahisaaristoa kierrellen. Matka olisi muuten ollut aika taydellinen, mutta puolessa valissa koko paivan mittaista reissua alkoi satamaan kaatamalla. Istuimme veneessa keskella merta kaatosateessa pienessa paatissa ja pikku vaatteissa lapimarkina. Kaiken huipuksi veneen moottori alkoi temppuilemaan ja jouduimme pysahtymaan joksikin aikaa. Tassa vaiheessa monen pelihuumori alkoi hieman rakoilemaan. Loppujen lopuksi paasimme turvallisesti takaisin paasaarelle ja naureskelimme tapahtuneelle. Snorklaaminen oli taydellista.

Onneksi huumorilla selviaa seikkailuissa aika pitkalle. Kun olisikin vastoinkaymiset jaaneet noin pieniksi. Atenas on kuitenkin mielettoman vahva ihminen ja varmasti hanen on parasta olla Meksikossa perheensa kanssa! Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin. Kirjoittelen taas ja laitan kuvia kun paasen takaisin San Joseseen.