maanantai 15. maaliskuuta 2010
Uusi blogiosoite
Koska monilta on tullut valituksia, ettei tätä blogia saa Suomessa auki, olen avannut saman blogin eri osoitteeseen. Uusi osoite on: http://annarica-2010.blogspot.com/ En tule enää päivittämään tätä vanhaa laisinkaan joten siirtykää siis uuteen osoitteessen. Kiitos ja hei!
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Panaman reissun kuulumiset
Tänä iltapäivänä palasimme Lauran kanssa Panama Citystä San Josékseen. Bussimatka kesti 16 tuntia ja oli tuskallisen piinaava. Kaikista eniten täkäläisissä pitkänmatkanbusseissa ärsyttää ilmastointi, joka on niin täysillä kuin sen vaan saa. Vaikka minulla oli paljon vaatetta päällä, hytisin koko yön kylmyydestä niin, etten juurikaan saanut nukuttua ennen aamun koittoa. Seuraavalle reissulla täytyy oikeasti ottaa mukaan pipo ja makuupussi! Aamuyöstä rajamuodollisuudet Panaman ja Costa Rican rajalla kestivät vajaat pari tuntia ja olivat suurta teatteria. Laukut piti nostaa moneen otteeseen tarkastettavaksi ja passiin saatiin jos jonkinmoista leimaa ja tarraa. Panaman puolella esitelty niin sanottu huumekoirakin näytti etsivän lähinnä pullaa matkustajien laukuista.
Panama City oli aika pitkälti sellainen mitä olin kuvitellutkin. Aika pieni, mutta varakkaan oloinen Keski-amerikkalaiseksi pääkaupungiksi. Panaman kanava oli paljon pienempi mitä olin kuvitellut, mutta 2014 sinne pitäisi valmistua uusi ja mahtavampi kanava, josta suuretkin rahtialukset mahtuvat kulkemaan. Mielenkiintoinen seikka Panama Citystä oli se, että vain noin miljoonan asukkaan kaupungissa rakennettiin samaan aikaan useita kymmeniä pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjät saivat kaupungin silhuetin näyttämään lähinnä New Yorkin kokoiselta suurkaupungilta. Vaikea tajuta miksi niin montaa pilvenpiirtäjää rakennetaan samaan aikaan ja miten niihin riittää miljonäärejä asumaan niin pienessä kaupungissa. Panaman fyysisen aseman takia rakennuttavaksi voimaksi tulee mieleen lähinnä rahanpesu ja huumekauppa. Yritettiin taksikuskeilta kysellä vastauksia rakennusbuumiin, joka hallitsee kaupunkimaisemaa, mutta ei saatu juurikaan selvyyttä asiaan. Joten jos jollain on tietoa, niin valistakaa minuakin :)
Panama citystä jäi mieleen perus turistinähtävyyksien, hiostavan sään ja pilvenpiirtäjien lisäksi taksikuskit! Käytettiin Lauran kanssa paljon takseja sillä se oli tosi halpaa ja kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle, ettei kävelyäkään oikein voi harkita. Taksikuskeja tavattiinkin sitten ihan joka lähtöön. Otimme parina päivänä taksikuskin käyttöömme tuntitaksalla (12dollaria/h). Sama kuski kierrätti meitä katsomassa kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, jakoi infoa kaupungista ja mielipiteitään ihan kaikesta. Muun muassa mielipiteet tämän hetkisestä hallituksesta kävivät erittäin selviksi. Yksi kuskeista muun muassa kiipesi mukanamme Panaman kanavalle ja toimi samalla turistioppaana. Kuskeilla oli monesti joku kaveri tai vaimoke mukana autossa ajelemassa. Kerrankin astuimme keskelle tiukkaa perheriitaa.
Yksi asia mikä on jo San Josessa, mutta nyt erityisesti Panaman reissulla jäänyt mieltä kaivertamaan, on roskat. Niitä on kaikkialla: viidakon keskellä, meressä, ojissa, kaduilla, nurmikentillä..kaikkialla. Suomessa tuotamme varmasti henkilöä kohden ihan saman verran roskaa tai jopa enemmänkin mitä ihmiset täällä, mutta meilläpäin ne kuskataan näköpiiristä niin tehokkaasti, ettei niitä tarvitse sen koommin jäädä miettimään. Bocas del Torosin hostellin vessan seinässä oli pysäyttävä tietoisku: kaikki roska mitä saarilla tuotetaan päätyy lopulta mereen, koska saariryhmällä ei ole toimivaa roskahuoltoa eikä kaatopaikkaa. Asiakkaita pyydettiin miettimään mitä kaikkea heittää roskiin ja kierrättämään kaikki mahdollinen. Verkkokalvoillani kelluu jokin aika sitten näkemäni kuva jossa roskasta muodostuneet satojen hehtaarien kokoiset saaret kelluvat Atlantilla. Tällaisissa olosuhteissa jossa roskaa näkee ihan kokoajan ja kaikkialla, esimerkiksi Kiinan muovipussikielto kuulostaa paljon järkevämmältä mitä Suomesta käsin ajateltuna. On selvää, että tulevaisuudessa valtioiden tulee asettaa enemmän määräyksiä kulutusta rajaamaan, koska jos roskan tuottamisen määrä jatkuu samaan tahtiin, asumme kohta itsekin kaatopaikalla. Kulutus kun ei vähene pelkästään hyvällä tahdolla ja asialla alkaa tulla jo pikku hiljaa kiire.
Se saaraamisesta, maanantaina alkaa yliopisto ja odotan sitä innolla. Olen valinnut vain kolme kurssia, mutta tavoitteeni on sitten suoriutua niistä kunnialla.
Johannes tulee viikon päästä tiistaina ja on kuukauden. Tarkoituksena olisi nousta jopa Guatemalaan asti ja laskeutua sieltä takaisin Costa Ricaan. Saa nähdä onnistuuko. Nyt täytyy ryhtyä suunnittelmaan reittiä tarkemmin.
PS. Pahin torakkakokemus tähän mennessä: torakka kävelee ulos meikkilaukusta!
PPS. Ensimmäinen maanjäristyskokemukseni San Josessa, voimakkuus 4,4 Richterin asteikolla. Itse hieman säikähdin, mutta muut vain naureskelivat. Oli kuulema jo vähän odoteltukin. Tervetuloa Costa Ricaan!
Panama City oli aika pitkälti sellainen mitä olin kuvitellutkin. Aika pieni, mutta varakkaan oloinen Keski-amerikkalaiseksi pääkaupungiksi. Panaman kanava oli paljon pienempi mitä olin kuvitellut, mutta 2014 sinne pitäisi valmistua uusi ja mahtavampi kanava, josta suuretkin rahtialukset mahtuvat kulkemaan. Mielenkiintoinen seikka Panama Citystä oli se, että vain noin miljoonan asukkaan kaupungissa rakennettiin samaan aikaan useita kymmeniä pilvenpiirtäjiä. Pilvenpiirtäjät saivat kaupungin silhuetin näyttämään lähinnä New Yorkin kokoiselta suurkaupungilta. Vaikea tajuta miksi niin montaa pilvenpiirtäjää rakennetaan samaan aikaan ja miten niihin riittää miljonäärejä asumaan niin pienessä kaupungissa. Panaman fyysisen aseman takia rakennuttavaksi voimaksi tulee mieleen lähinnä rahanpesu ja huumekauppa. Yritettiin taksikuskeilta kysellä vastauksia rakennusbuumiin, joka hallitsee kaupunkimaisemaa, mutta ei saatu juurikaan selvyyttä asiaan. Joten jos jollain on tietoa, niin valistakaa minuakin :)
Panama citystä jäi mieleen perus turistinähtävyyksien, hiostavan sään ja pilvenpiirtäjien lisäksi taksikuskit! Käytettiin Lauran kanssa paljon takseja sillä se oli tosi halpaa ja kaupunki on hajaantunut niin laajalle alueelle, ettei kävelyäkään oikein voi harkita. Taksikuskeja tavattiinkin sitten ihan joka lähtöön. Otimme parina päivänä taksikuskin käyttöömme tuntitaksalla (12dollaria/h). Sama kuski kierrätti meitä katsomassa kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, jakoi infoa kaupungista ja mielipiteitään ihan kaikesta. Muun muassa mielipiteet tämän hetkisestä hallituksesta kävivät erittäin selviksi. Yksi kuskeista muun muassa kiipesi mukanamme Panaman kanavalle ja toimi samalla turistioppaana. Kuskeilla oli monesti joku kaveri tai vaimoke mukana autossa ajelemassa. Kerrankin astuimme keskelle tiukkaa perheriitaa.
Yksi asia mikä on jo San Josessa, mutta nyt erityisesti Panaman reissulla jäänyt mieltä kaivertamaan, on roskat. Niitä on kaikkialla: viidakon keskellä, meressä, ojissa, kaduilla, nurmikentillä..kaikkialla. Suomessa tuotamme varmasti henkilöä kohden ihan saman verran roskaa tai jopa enemmänkin mitä ihmiset täällä, mutta meilläpäin ne kuskataan näköpiiristä niin tehokkaasti, ettei niitä tarvitse sen koommin jäädä miettimään. Bocas del Torosin hostellin vessan seinässä oli pysäyttävä tietoisku: kaikki roska mitä saarilla tuotetaan päätyy lopulta mereen, koska saariryhmällä ei ole toimivaa roskahuoltoa eikä kaatopaikkaa. Asiakkaita pyydettiin miettimään mitä kaikkea heittää roskiin ja kierrättämään kaikki mahdollinen. Verkkokalvoillani kelluu jokin aika sitten näkemäni kuva jossa roskasta muodostuneet satojen hehtaarien kokoiset saaret kelluvat Atlantilla. Tällaisissa olosuhteissa jossa roskaa näkee ihan kokoajan ja kaikkialla, esimerkiksi Kiinan muovipussikielto kuulostaa paljon järkevämmältä mitä Suomesta käsin ajateltuna. On selvää, että tulevaisuudessa valtioiden tulee asettaa enemmän määräyksiä kulutusta rajaamaan, koska jos roskan tuottamisen määrä jatkuu samaan tahtiin, asumme kohta itsekin kaatopaikalla. Kulutus kun ei vähene pelkästään hyvällä tahdolla ja asialla alkaa tulla jo pikku hiljaa kiire.
Se saaraamisesta, maanantaina alkaa yliopisto ja odotan sitä innolla. Olen valinnut vain kolme kurssia, mutta tavoitteeni on sitten suoriutua niistä kunnialla.
Johannes tulee viikon päästä tiistaina ja on kuukauden. Tarkoituksena olisi nousta jopa Guatemalaan asti ja laskeutua sieltä takaisin Costa Ricaan. Saa nähdä onnistuuko. Nyt täytyy ryhtyä suunnittelmaan reittiä tarkemmin.
PS. Pahin torakkakokemus tähän mennessä: torakka kävelee ulos meikkilaukusta!
PPS. Ensimmäinen maanjäristyskokemukseni San Josessa, voimakkuus 4,4 Richterin asteikolla. Itse hieman säikähdin, mutta muut vain naureskelivat. Oli kuulema jo vähän odoteltukin. Tervetuloa Costa Ricaan!
Valokuvia Panamasta
Lauran biitsiettonet tiukan viidakkoseikkalun jälkeen Bocas del Torossa
Riippumatossa kuivattelemassa snorklausreissun jälkeen
Playa en la Isla de Bastimentos
Bocas del Toron kylä
Koktaililla Panama Cityssä
Laiva Panaman kanavassa
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Bocas del Toro, Panama
Nyt on aikaa hieman paivittaa blogia, koska ulkona sataa eika ole juuri muutakaan tekemista. Panaman reissua on kestanyt nyt kolme paivaa ja matka on ollut ikimuistoinen ja seikkailuita taynna. Tana aamuna kuitenkin herasin suru-uutiseen. Yhden meista, meksikolaisen Atenasin, poikaystava oli kuollut auto-onnettomuudessa toissapaivana Meksiko Cityssa. Koska elamme taalla aika informaatiopimennossa, Atenas sai tiedon vasta nyt. Itse menin nukkumaan juuri ennen tiedon saapumista, mutta muu porukka oli valvonut koko yon, surrut ja etsinyt Atenakselle lentoja mahdollisimman pian takaisin Meksikoon, etta han ehtisi poikaystavansa katolilaisiin hautajaisiin jotka pidetaan muutaman paivan sisalla kuolemasta. Jaime, Fernando ja Atenas lahtivat aamulla ensimmaisella bussilla kohti San Joseta, mina ja Laura jatkamme iltapaivalla matkaa Panama Cityyn. Saa on juuri sellainen mita tallaisena surullisena paivana vaan voi olla.
On aika erikoista etta tahan aikaan vudesta taalla sataa nain paljon ja sateesa johtuen meilla on ollut vahan lisaseikkailuita. Perjantaina kun meidan piti saapua San Josesta Bocas del Toroon, maantie oli poikki, koska joki oli huuhtonut patkan siita mukanaan. Bussi jatti meidat keskelle maantieta josta liftasimme parin muun turistin kanssa paikallisen lava-auton lavalle. Auto vei meidat tien katkeamiskohtaan josta otimme veneen joen yli ja jatkoimme joen toiselta puolen toisella bussilla. Tasta kaikesta piti tietysti maksaa ylimaarasta ja erityisesti meksikolaiset olivat aika nareissaan. No, joka tapauksessa paasimme rajalle ja siita haappuvaa puusiltaa pitkin yli Panaman puolelle. Panamasta otimme taas uuden bussin joka vei meidat satamaan ja sielta paasimme veneella El Colonin saarelle.
Saarirykelma on aika upea, pieni ja turvallisen oloinen. Taalla nayttaisi paikalliset seka surffituristit elelevan sulassa sovussa. Lauantaina otimme veneen viereiselle saarelle josta vaelsimme viidakon lapi pienelle, lahes autiolle rannalle. Viidakko sinansa oli aika huikea kokemus ja koska emme olleet varustautuneet mihinkaan vaellukseen, oli se myos aika rankka. Vaelluksen jalkeen paasimme kuitenkin aivan ihanalle, luonnontilassa olevalle rannalle. Nukahdettiin aurinkoon lahes saman tien.
Eilisen paivan vietimme delfiini/snorklausreissulla lahisaaristoa kierrellen. Matka olisi muuten ollut aika taydellinen, mutta puolessa valissa koko paivan mittaista reissua alkoi satamaan kaatamalla. Istuimme veneessa keskella merta kaatosateessa pienessa paatissa ja pikku vaatteissa lapimarkina. Kaiken huipuksi veneen moottori alkoi temppuilemaan ja jouduimme pysahtymaan joksikin aikaa. Tassa vaiheessa monen pelihuumori alkoi hieman rakoilemaan. Loppujen lopuksi paasimme turvallisesti takaisin paasaarelle ja naureskelimme tapahtuneelle. Snorklaaminen oli taydellista.
Onneksi huumorilla selviaa seikkailuissa aika pitkalle. Kun olisikin vastoinkaymiset jaaneet noin pieniksi. Atenas on kuitenkin mielettoman vahva ihminen ja varmasti hanen on parasta olla Meksikossa perheensa kanssa! Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin. Kirjoittelen taas ja laitan kuvia kun paasen takaisin San Joseseen.
On aika erikoista etta tahan aikaan vudesta taalla sataa nain paljon ja sateesa johtuen meilla on ollut vahan lisaseikkailuita. Perjantaina kun meidan piti saapua San Josesta Bocas del Toroon, maantie oli poikki, koska joki oli huuhtonut patkan siita mukanaan. Bussi jatti meidat keskelle maantieta josta liftasimme parin muun turistin kanssa paikallisen lava-auton lavalle. Auto vei meidat tien katkeamiskohtaan josta otimme veneen joen yli ja jatkoimme joen toiselta puolen toisella bussilla. Tasta kaikesta piti tietysti maksaa ylimaarasta ja erityisesti meksikolaiset olivat aika nareissaan. No, joka tapauksessa paasimme rajalle ja siita haappuvaa puusiltaa pitkin yli Panaman puolelle. Panamasta otimme taas uuden bussin joka vei meidat satamaan ja sielta paasimme veneella El Colonin saarelle.
Saarirykelma on aika upea, pieni ja turvallisen oloinen. Taalla nayttaisi paikalliset seka surffituristit elelevan sulassa sovussa. Lauantaina otimme veneen viereiselle saarelle josta vaelsimme viidakon lapi pienelle, lahes autiolle rannalle. Viidakko sinansa oli aika huikea kokemus ja koska emme olleet varustautuneet mihinkaan vaellukseen, oli se myos aika rankka. Vaelluksen jalkeen paasimme kuitenkin aivan ihanalle, luonnontilassa olevalle rannalle. Nukahdettiin aurinkoon lahes saman tien.
Eilisen paivan vietimme delfiini/snorklausreissulla lahisaaristoa kierrellen. Matka olisi muuten ollut aika taydellinen, mutta puolessa valissa koko paivan mittaista reissua alkoi satamaan kaatamalla. Istuimme veneessa keskella merta kaatosateessa pienessa paatissa ja pikku vaatteissa lapimarkina. Kaiken huipuksi veneen moottori alkoi temppuilemaan ja jouduimme pysahtymaan joksikin aikaa. Tassa vaiheessa monen pelihuumori alkoi hieman rakoilemaan. Loppujen lopuksi paasimme turvallisesti takaisin paasaarelle ja naureskelimme tapahtuneelle. Snorklaaminen oli taydellista.
Onneksi huumorilla selviaa seikkailuissa aika pitkalle. Kun olisikin vastoinkaymiset jaaneet noin pieniksi. Atenas on kuitenkin mielettoman vahva ihminen ja varmasti hanen on parasta olla Meksikossa perheensa kanssa! Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin. Kirjoittelen taas ja laitan kuvia kun paasen takaisin San Joseseen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
